Takaisin toimistolle?

Monen toimistotyöläisen arki mullistui Koronan myötä. Etätyö, johon aiemmin on saatettu suhtautua työpaikalla nihkeästi, oli yht'äkkiä suositeltu työnteon muoto koko valtakunnassa niissä töissä, joihin se vain mitenkään soveltui. Myös edustamani sote-ala otti digiloikan, vaikka läsnäpalvelujakin vielä sai ja saa.

Vaikka varmuudella ei mitään Koronan laantumisesta vielä uskalla sanoa, on kuitenkin hyvä pohtia toimistolle paluuta hyvissä ajoin. Mikä on työpaikan linjaus etätyön suhteen sitten, kun taudintorjunta ei enää ensisijaisesti määritä työntekemisen tapaa? Mitä hyvää otetaan etätyöajasta mukaan, miten etä- ja lähityön parhaat puolet voisi yhdistää? Asioista on hyvä käydä avointa keskustelua ja kerätä palautetta sekä ehdotuksia henkilökunnan kesken. Tämä on loistava hetki arvioida, tuulettaa ja uudistaa työpaikan pelisääntöjä ja toimintatapoja.

Etätyössä on ollut tutkimusten mukaan useita etuja. Moni on kokenut, että etätöissä pystyy paremmin keskittymään ja ulkoisia häiriötekijöitä on vähemmän. Näin tilanne voi olla varmasti esimerkiksi silloin, kun työskentelee normaalisti avokonttorissa. Suomalaisessa julkisen sektorin tutkimuksessa (https://cocodigiresearch.files.wordpress.com/2020/05/remote-work-survey-covid-19_fi.pdf) lähes 2/3 työntekijöistä piti etätyön suorituspaikkaansa vähemmän meluisana ja häiritsevänä kuin oman toimipaikkansa työpistettä. Useimmat tutkituista pystyivät keskittymään työhönsä samalla tavalla tai jopa paremmin kuin ennen korona-aikaa. Toisaalta jonkun kotona voi olla esimerkiksi lasten aiheuttamaa hälinää, varsinkin, kun myös koululaiset ovat olleet osin etäkoulussa kotoa käsin. 

Samaisessa julkisen sektorin tutkimuksessa lähes 2/3 työntekijöistä oli tyytyväisiä etätyöhön. Etätöihin tyytyväiset työntekijät olivat tyytyväisiä tuottavuuteen ja mahdollisuuteen yhdistää työtä ja vapaa-aikaa. Tutkimuksen mukaan useimmat työntekijät olivat onnellisia ja pystyivät keskittymään työhönsä samalla tavalla tai jopa paremmin kuin ennen koronakriisiä. Itseohjautuvuus on myös etätöissä lisääntynyt, mikä on voinut johtaa suurempaan työhyvinvointiin (ks. Kauppalehti https://www.kauppalehti.fi/uutiset/itseohjautuvuus-vahentaa-stressia-todistaa-uusi-tutkimus-frank-martela-kannattaa-lisata-tyontekijoiden-valtaa-ja-vastuuta/b5be7007-ba35-4101-8c20-9097d28063be). Lisäksi esimerkiksi keväällä 2020 työn imu oli lisääntynyt tutkimuksen mukaan puolella Tampereen korkeakouluyhteisön henkilöstöstä (https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/korona-ajan-tyohyvinvointikokemukset-eriytyvat).

Itse olen hyödyntänyt etätyömahdollisuutta osallistuen palaveriin työmatkaa polkiessa ja verannalla, tehden koulutustehtävää mättäällä istuen ja taukoillen kallioilla. Mahdollisuuden tehdä töitä luontoympäristössä soisikin lisääntyvän, ajatusten pallottelua työkaverin kanssa suosittelen tekemään vaikkapa kävelyllä jatkossakin, vaikka matka olisikin silloin yhteinen. Etätöiden vuoksi vähentyneiden työmatkojen myötä aikaa säästyy muihin asioihin. Työpäivää voi myös rytmittää vapaammin. Toisaalta jos työmatkat on tehnyt aiemmin ainakin osin pyöräillen tai kävellen ja kun konttorissakin käveleminen puuttuu, voi liikkuminen jäädä vähäisemmäksi. Siten liikkumisen riittävyyteen tulee kiinnittää enemmän erillistä huomiota etätöissä. 

Hyvältä siis näyttää pääosin, mutta pari muutakin näkökulmaa on aiheellista huomioida. Ensinnäkin, ainakin julkista sektoria ja Tampereen yliopistoa käsittelevät tutkimukset olivat tutkineet tilannetta Koronan alkamisen aikoihin keväällä 2020. Tilanteen pitkittyessä ja alkuhuuman haihtuessa olisivat tuntemukset voineet olla jo hieman erilaiset. Jos sinulla on tiedossa tästä myöhempää tutkimusdataa Suomesta, otan linkkejä enemmän kuin mielelläni vastaan.

Lisäksi on hyvä muistaa, että olemme keskenämme erilaisia työntekijöitä. Toiselle sopii hyvin omassa rauhassa tekeminen, toinen taas kaipaa arkisen helppoa pohdintayhteyttä työkaveriin. Julkisen sektorin tutkimuksessa yli puolet kaipasi kollegojaan. Etäyhteys ei voi täysin korvata kasvokkaista läsnäoloa, kun kehollinen yhteys toiseen puuttuu. Monet varmasti kaipaisivat kasvokkaista kontaktia työkavereihin ainakin toisinaan, vaikka se ei joka päivä tarpeen olisikaan. Myös kotimme olosuhteet etätyön tekemisen suhteen vaihtelevat. Voi olla, että hyvää, rauhallista työtilaa ei kotona ole mahdollista järjestää tai ergonomiaa ei saa kohdilleen. Myös koti- ja työelämän erottaminen on etätöissä vaikeampaa kuin työpaikalle liikuttaessa. Tämä korostuu varsinkin, jollei töille ole omaa, erillistä tilaansa.

Muita huolta herättäneitä aiheita ovat esimerkiksi kokousten ja palaverien ketjuttaminen täysin peräkkäin, kun luontaiset siirtymäajat puuttuvat. Pahimmillaan edellinen palaveri venyy ja seuraavasta ollaan jo myöhässä. Kokousten määrät voivat paisua, kun niitä on helpompi järjestää. Hyvä on myös pysähtyä miettimään, kenen on mihinkin kokoukseen tarkoituksenmukaista osallistua. Etätöissä esihenkilöiden yhteydenpito alaisiin on hankalampaa ja on vaikeampi tietää, mitä heille kuuluu, kun satunnaiset kohtaamiset arjessa jäävät pois. Kuulumisten kysymisestä tulisi siis etätöissä tehdä jotenkin systemaattisempaa ja ottaa sille oma aikansa. Joskus töiden priorisointi ja tuen saaminen siinä sekä muissa työtehtävissä voi olla etätyössä myös vaikeampaa. On hyvä käydä työn tavoitteet ja päämäärät esihenkilön kanssa yhdessä läpi. Tällainen oman perustehtävän pohdinta eli pysähtyminen sen ajatuksen äärelle, miksi tätä työtä tekee, on hyvä muutenkin tehdä aika ajoin. Myös Tampereen yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa mainitaan, että etätyön johtamisessa tärkeää on selkeä tiedotus ja työn teon ohjeistus. Etätöiden tekeminen vaatii myös luottamusta työntekijöihin, koska kontrolli vähenee. On hyvä tarkastella oman organisaation kulttuuria tästäkin näkökulmasta.

Jotain alustavia pohdintoja itselläni on hybridimallin (läsnä- ja etätyön yhdistämisen) toteuttamiseksi. Mietin, voisiko pääasiassa etätyönä tehdä hiljaisuutta ja keskittymistä vaativat työtehtävät ja läsnä taasen ajatusten pallottelua vaativat. Toki joitain hiljaisia tiloja on työpaikoillakin aina tarpeen olla. Yhteiset, sosiaalisestikin tärkeät kokoukset voisi keskittää tietyille kokouspäiville, jolloin saadaan työyhteisö yhteen. Riittävä joustavuus etä- ja läsnätyön valinnan välillä ylipäätään tukee työntekijöiden tyytyväisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia työhön. Täältä löytyy myös hyviä pohdinnan aiheita etä- ja läsnätyön yhdistämistä miettiessä (englanniksi): https://www.proprofs.com/c/customer-support/employees-return-to-work-survey-questions/. Kehotan kuitenkin jokaista organisaatiota kehittämään juuri heille sopivan työnteon (hybridi)mallin! Mielestäni hyvä idea olisi joka tapauksessa pysähtyä juhlistamaan työyhteisön jälleennäkemistä jonkin sopivan vapaamuotoisen tilaisuuden kautta. Tilaisuus voisi ainakin tällaisena suotuisana vuodenaikana toteutua toimiston sijaan ulkonakin.

Kuvat: Ensimmäinen kuva GraphicMama-team Pixabaystä; toinen oma (Katja Koivisto)