Puutarhaterapiaa

Viime kesänä muutimme uuteen kotiin, jossa on pihalla tilaa vaikkapa kotitarveviljelyyn. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa kylvänyt siemeniä multaan. Hurahdin välittömästi. On vaikea olla käymättä jatkuvasti tuijottamassa, onko uutta vihreää pukannut mullan uumenista. Mielessä pyörii, mitä seuraavaksi voisi istuttaa (mitä kaikkea voikaan istuttaa!). Pakkomielteisyydessään tämä muistuttaa siis rakastumisen ensi aaltoja! Ehkäpä yritän tänne muistaa päivittää rakkaustarinan etenemistä, ensimmäisiä ryppyjä rakkaudessa ja niin edelleen..

Viljelytapamme on mahdollisimman luonnonmukainen ja samalla yritämme päästä maksimaaliseen laiskuuteen viljelijöinä. Koska pidemmän tähtäimen laiskuus vaatii hiukan alkutoimenpiteitä, tänä vuonna olemme ehkä vielä hiukan ahkerampia. Puutarhaharrastuksen kriteerit yritämme pitää matalina siten, että jokainen elämää sulostuttava vihreä lehti, kukka ja (ai että jos sinne vielä päästään!) kasvis on plussaa.

Voin kertoa, että toisen istuttamien taimien katselu ei tuota lähellekään samaa tyydytystä kuin se, kun niitä kaivaa multaan omin kätösin. Silti haluan jakaa teille pari kuvaa kuin vähintäänkin ylpeä äiti. Kesäkurpitsojen ja chilien lisäksi pöydältä löytyy parsa- ja lehtikaalia (pari ihan pientä vihreää alkua bongasin juuri tänään), yksi ruukullinen pinaattia, yksi härkäpapuruukku sekä herneenversoja.

Kuten huomaatte, jopa jooga-/meditaatiomattoni on vetäytynyt valoisasta nurkastaan antaen taimille tilaa. Tämän täytyy siis olla vakavaa.

Kehotan: jos se yhtään houkuttelee, niin kokeile! Pidä kynnys matalalla. Osta kaupasta jokin siemenpussi tai vaikkapa kuivia herneitä idätykseen. Laitan siemen/herneet ruukkuun sopivalle syvyydelle. Herneet tulee ensin liottaa yön yli. Istutukseen tarvitaan vähän multaa ja ruukku, pohjalle ehkä pari kiveä. Anna välillä vettä ja seuraa kasvun ihmettä. Konkreettinen tekeminen tarjoaa ainakin tälle ajatustyöläiselle kaivattua vastavoimaa.