Luonnonvoima - oivalluksia polullani

Ystäväni pyysi minua kirjoittamaan itsestäni tekstin hänen "unelma itsestä" - verkkosivustolleen. Tästä tuli lyhyt tarina pätkästä omaa matkaani, jonka haluan jakaa myös tänne omille nettisivuilleni. Otsikot ovat ystäväni käsialaa (mitä nyt pääotsikkoa jatkoin), muu teksti omaani:

Rohkeus. Paperinpala poltteli taskussani. Olin nuorena psykologina vaikeassa paikassa.
Työkaverin oven ulkopuolella oli lappu, jossa kehotettiin repäisemään mukaansa sitä, mitä tarvitsee.

Valitsin hyvin. Työpaikan YT-neuvotteluja edeltävässä ilmapiirissä voin pahoin. Onneksi käsiini sattui Anthony de Mellon henkisestä heräämisestä kertova kirja "Havahtuminen". Kirja herätti minut huomaamaan tunteiden ja tulkintojen olevan omiani. Tämä vapautti minut ajatuksesta, että tunteet ja olot leijuvat jossain ulkopuolellani tai muissa ihmisissä ja minun on siten niitä mahdotonta muuttaa. Itseymmärrys ja vastuunotto omista tunteista helpottivat jaksamista.

Havahtuminen pysähdytti ja laittoi toisaalta myös suuremman rattaan liikkeelle elämässäni. Seitsemän vuoden kuluessa buddhalainen näkemys mielestä ja vähitellen myös meditaatio alkoivat saada suuremman merkityksen elämässäni. Koin ihmissuhdetyöni kuitenkin ajoittain hyvinkin raskaana.

Rovaniemellä asuessani ympäristötunteeni ja -toimintani muuttuivat intensiivisemmiksi. Mieleni oli vaikea käsitellä ristiriitaa, jota koin kauniin, puhtaan luonnon keskellä samalla kun turistikoneet levittivät melu- ja ilmansaastetta jatkuvalla tahdilla. Kosketukseni ympäröivään luonnonmaisemaan syveni ja erillisyyden uskomukseni horjui.

Tulin äidiksi. Elämäni piiri keskittyi kodin lähelle ja opettelin vähitellen astumaan polulle, jossa arvostan arkista ja kohtuullista. Mieleen tuli tilaa olla muutakin kuin mihin olin tottunut. Löysin itseni yhtäkkiä äänimaljaohjaajan koulutuskurssilta, mikä oli jotain aivan muuta kuin mitä olin aiemmin tehnyt tai minkälaiseen raamiin olin itseni ihmisenä ja työntekijänä asettanut. Pian kurssin jälkeen pitkäaikainen yrittäjyyshaaveeni konkretisoitui toiminimeksi.

Rohkeus elämänvoimana

Rohkeuden teemaan palaan yhä uudelleen. Tarvitaan rohkeutta uskaltaa kohdata ja ottaa suojelijoikseen omat varjonsa, ne puolet itsestä, jotka on sulkenut mielen perukoille ja kaivanut avaimen syvälle maan uumeniin. Tarvitaan rohkeutta kuunnella tarpeitaan ja asettaa rajoja muille, niillekin, jotka tarkoittavat hyvää. Tarvitaan rohkeutta luopua kiltin tytön identiteetistä ja siitä uskomuksesta, että rennot ja boheemit hyvät tyypit joustavat loputtomiin. Tarvitaan rohkeutta luottaa omaan tapaansa tehdä työtä ja päästää irti aiemmasta tiukasta työolemuksensa määrittelystä. Tarvitaan rohkeutta uskaltaa luopua uhrin asemasta ja kasvaa ottamaan vastuu omasta elämästään ja tavastaan olla olemassa tässä maailmassa. Voimakkaalla, viisaalla ja välittävällä sankarihahmollani on suden varjo.

Kuva: Chris Ensminger / Unsplash

Opettelen jatkuvasti ja huomaan mielessäni kohtia, joita työstää. Opettelu ei kuitenkaan enää ole niin kivuliasta kuin aiemmin, vaan välillä hyvin innostavaakin. Toki on hetkiä, jolloin tekisi mieli työntää pää unohduksen pensaaseen. Se on inhimillistä. Rohkeuden käteen on tarttunut myötätunto ja parivaljakon aikaansaama yhteinen tila luo kehomielelle sylin, jossa voi levätä rauhassa. Kiitollisuus nostattaa välillä kyyneleet silmiin. Elän hetken täällä aikalaisteni keskellä ja yhteydessä heihin, sukupolvien pitkässä ketjussa. Kannan kehossani koko historiaani, sen surua tuottavia ja kauniita kohtia. Millaisen jäljen haluan tähän maailmaan jättää, mitä haluan antaa ja välittää eteenpäin?

Ikivanhan voimaloitsun sanoin: "Auta luonto, anna voima, tee vereni vahvemmaksi!"

Tekstin kirjoittaja, Katja, on psykologi, joka harjoittelee olemaan lempeä itselleen ja asettamaan rajoja sekä leikkimään myös työssään.