Etätöiden iloa ja tuskaa
Pääsiäisen jälkimainingeissa jäin mökille tekemään etätöitä. Mietin, että etätyöajassa on haasteiden lisäksi myös puolensa. Aamun tapaaminen jäi yllättäen lyhyemmäksi ja ulkona oli kaunis auringonpaiste. Lähdin siis viettämään ylimääräistä aikaa läheiselle kalliolle, jossa kivellä istuen hengittelin hetken itseeni tuulta ja aurinkoa sekä känkkyräisten mäntyjen kuisketta. Työpäivä muodostuu hyvin erilaiseksi kuin silloin, jos tietokoneeseen nauliutuu kiinni koko päivän ajaksi.
Työterveysasiakkaani ovat tuoneet esiin erilaisia haasteita etätöissään. Etätyö vaatii itsensä johtamista ja tarpeistaan huolehtimista eri tavoin kuin ennen. Taukojen pitäminen voi helpommin jäädä, eikä luontaista työpäivän aikaista kävelyä tule itsestään. Palaverit ovat toisinaan perätysten ilman pienintäkään taukoa. Ei voi törmätä kahvihuoneessa sattumalta siihen päivää piristävään työkaveriin, ja arkipäiväinen höpöttely saattaa jäädä vähemmälle. Etäkahvihetki ei korvaa sitä, että näkisi, haistaisi ja tuntisi toisen edessään elävänä. Varsinkin, kun kamerat jäävät helposti pois päältä, jotta kotikostyymi tai sekainen huone jäisi työkavereille välittämättä. Perheellisillä voi olla ongelmana saada rauhallista työskentelytilaa, kun taas yksinasujat viettävät yhä enemmän aikaa itsekseen.
Ymmärrän toki, että olen mökkireissuineni etuoikeutettu, mutta merenrantaa ei virkistymiseen tarvita. Lähde lounaalle tai happihyppelylle terassille, taloyhtiön pihalle, läheiseen puistoon tai metsään. Eristä työskentelytila muusta kodista jos mahdollista tai laita ainakin työtietokone ja -matkapuhelin pois näkyvistä työpäivän jälkeen. Jos lähdet ulkoilemaan, voit miettiä, onko työ- tai oman puhelimen mukaan ottaminen tauolle tarpeellista.
Näkymä työhuoneen viereiselle merenrannalle, joka oleskeluni aikana vapautui lopulta jäistäkin (mutta tässä kuvassa vielä hiukan jäisenä):
