Blogin luontotauko

Kevään myötä herään eloon uudella tavalla. Nuppu aukeaa kuin kirsikankukalla. Aurinko lataa akkujani ja haluan päästää energiani valloilleen.

Luonto puhuu voimakkaalla äänellä. Ei tarvitse kuin pysähtyä aistimaan. Rastaat laulavat kaihoisia sävelmiään, tuomet tuoksuvat, vuohenputkessa maistuu kirpeän yrttinen selleri. Joka puolella on räikeän vihreää ja kohisevan kasvun voi lähes tuntea sormenpäissään puita ja kasveja kevyesti koskettaessaan. Jokainen pienikin vihreä elämä ottaa oman tilansa.

Nyt tarjolla on niin paljon niin kaunista, että mielelle on vaikea pysyä mukana. Vielä vaikeampaa se on, jos istuu päivät sisällä rakennetun todellisuuden äärellä. Päätös on siis selkeä: vähemmän tietokonetta, enemmä maata, puita, kasveja ja eläimiä. Enemmän kuulumista joukkoon.

Haluan kunnioittaa tätä omaa, lyhyttä ihmiselon kevättäni. Yritän muistaa syksy ja sen, että sen tulo ei ole tiedossani. Tekstit itsemyötätunnosta, itsekritiikistä, rajoista ja niin edelleen jäävät odottamaan oikeaa hetkeä. Blogi on kevään ja kesän aikana hiljaisempi. Joku luonto- tai puutarhapäivitys tosin vielä ilmestynee sopivalla hetkellä, ehkä joku muukin, jos on tullakseen. Mitään en nyt halua pakottaa. Toivotan blogin lukijoille nautinnollista kevättä ja kesää!